Menu
A+ A A-

Atsoväreistä varoitus pakkaukseen

Kuuden elintarvikevärin käyttö vaatii varoitusmerkinnän pakkauksessa heinäkuusta 2010 lähtien. Värin E-koodin jälkeen on pakkauksessa mainittava: Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta.

Väreistä viisi on jo aiemmin huonoa mainetta keränneitä atsovärejä. Niiden koodit ovat E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129. Niitä käytetään etenkin makeisissa ja juomissa.

Ylitarkastaja Taina Rautio Evirasta ei osaa sanoa paljonko näitä värejä käytetään Suomessa valmistettavissa tai myytävissä elintarvikkeissa. Hänen mukaansa suomalaiset ovat tottuneet haaleampiin väreihin ruuassaan.

- Elintarvikevärien uudelleenarviointi on vielä kesken Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n päässä. Esimerkiksi näiden värien käyttö voidaan vielä myös kieltää tietyissä elintarvikkeissa, Rautio huomauttaa.

Elintarvikkeiden lisäaineista, aromeista ja entsyymeistä on annettu uudet Euroopan yhteisöjen asetukset, jotka tulevat voimaan tiistaina 20. tammikuuta. Lisäksi on annettu erillinen asetus näitä aineita käyttöön hyväksyttäessä noudatettavasta menettelytavasta.

Uusi lisäaineasetus korvaa nykyiset neljä lisäaineiden käyttöä koskevaa säädöstä, mutta niissä olevat yksittäisten aineiden käyttöä koskevat liitteet jäävät kuitenkin voimaan.

Uusi aromiasetus korvaa vuonna 1992 annetun aromiasetuksen. Myös aromiaineista tullaan laatimaan yhteisön luettelo sen jälkeen, kun kaikkien tällä hetkellä käytössä olevien noin 2 800 aromiaineen turvallisuusarvioinnit on saatu valmiiksi. Tähän arvioidaan menevän vielä pari vuotta.

Gm-entsyymit tarkistettaneen kahteen kertaan

Elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävistä entsyymeistä ei ole aikaisemmin ollut omaa säädöstä EU:ssa tai Suomessa. Käyttöön hyväksytyistä noin 200 entsyymistä tullaan laatimaan luettelo. Rautio arvioi, että luettelon valmistuminen vie ainakin viisi vuotta, koska entsyymien turvallisuutta aletaan arvioida EFSA:ssa vasta aromiarviointien jälkeen.

Kuluttajan kannalta mielenkiintoista on, millä tavoin entsyymit näkyvät pakkausmerkinnöissä. Tästä päätetään komissiossa vasta EFSA:n riskinarvioinnin jälkeen. Nyt pakkauksessa täytyy ilmoittaa vain invertaasi ja lysotsyymi.

Osa elintarvike-entsyymeistä valmistetaan geenitekniikan avulla. Joissakin elintarvikkeissa valmistukseen käytetty entsyymi poistuu kokonaan lopputuotteesta, toisissa entsyymiä jää tuotteeseen.

- Vielä on epäselvää, tuleeko geenitekniikalla tuotettujen entsyymien käydä läpi gmo-arviointi tavallisen turvallisuusarvioinnin lisäksi, Rautio kertoo.

Elintarvike-entsyymeiksi luetaan ne entsyymit, joita lisätään elintarvikkeisiin teknologisessa tarkoituksessa elintarvikkeen valmistuksen, käsittelyn, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana. Tällaisia ovat vaikkapa juustonjuoksutin ja mehujen kirkastamiseen tarkoitetut entsyymit. Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu ihmisravinnoksi tarkoitetut entsyymit, joita käytetään ravitsemuksen tai ruoansulatuksen edistämiseen.

Kanelin kumariinille uudet raja-arvot

Aromeissa uutta on joukko suurimpia pitoisuuksia kanelin sisältämälle kumariinille. Se on ihmisen maksalle myrkyllinen aine, jota Euroopassa käytetty kassiakaneli sisältää.

Aiemmin raja-arvo oli alhaisempi, koska kuviteltiin, että Euroopassa käytetään pääasiassa kumariinitonta ceyloninkanelia. Kaneli on suosittu mauste etenkin Pohjois-Euroopan kylmemmillä seuduilla Saksasta ja Hollannista pohjoiseen.

Perinteisille tai kausittaisin nautittaville leivonnaisille suurin kumariinipitoisuus on 50 milligrammaa kilossa elintarviketta. Ajatuksena on, ettei niitä syödä kovin usein, eikä altistus nouse yli riskirajan. Jälkiruokia koskee tiukempi viiden milligramman enimmäispitoisuus.

Kansallisesti tulee päätettäväksi, mitkä kanelilla maustetut ruuat kuuluvat mihinkin kategoriaan. Raution mukaan esimerkiksi korvapuustit ovat Suomessa pulmallisia, koska ne ovat perinteisiä leivonnaisia, joita kuitenkin syödään ympäri vuoden, osa kuluttajista hyvinkin tiheästi.

Lähde www.ruokatieto.fi